The Revolution of Thailand
Recent lack of freedom in Thailand have been business as usual in Singapore for years. Both countries are dictatorships.
We visited Singapore for a few days trying to sort out Thailand visa mess. The 30-day permission to stay had to be changed to a visa that could then—possibly—be somehow extended. Not too complicated, fortunately. And the obvious motivation behind this seems to be ripping off tourists.
The Thai Embassy in Singapore treated us rudely, and refused to give us the 3-month visa they had earlier promised. This was not really a good example of the respectful Thai culture we were used to. Was this because of the revolution or just a standard practice? There were some twenty other foreigners receiving similar treatment.
Singapore itself was a nice experience for us, even more so because we got a new friend Shamim through hospitality exchange. She accommodated us at her place, and we shared nice moments talking about everything on Earth, especially Muslim culture.
The recent limitations of freedom in Thailand have been business as usual in Singapore for years. The Singaporean opposition is effectively suppressed and silenced. Only those who don’t care about the safety of their families or themselves dare to criticise the Chinese dictatorship of Singapore.
The military leader of Thailand announced last week that they will also set limitations to the political rights of people. Thais are no longer allowed to gather in political meetings or express their opinions publicly. The media are censored and web sites are closed. In Thailand, however, the reasoning is more complicated than in Singapore. The country has not been living in a military dictatorship for 15 years, and thus recent restrictions are a quite a setback for people.
The military junta which is now in power is afraid that people in the countryside will sooner or later revolt against dictatorship. They are the most devoted supporters of the former Prime Minister Thaksin. But one can ask why the junta is so afraid if they have nothing to hide?
The leading general says that he has the support of the King which is quite an extraordinary statement. Let’s speculate a little: if the King supports the coup, then he is leading it, and the whole thing should actually be called a monarchist coup. Or, in another case, if the King actually doesn’t support the coup but is e.g. held hostage, then this is a coup revoking both democracy and monarchy. The thing is unclear as the King himself has not spoken publicly nor given any support to the army general and his supporters himself. There was just a short video on TV showing the general kneeling in front of the picture of the King.
Whatever the situation is, either the King or the general seems to play a political game. If the masses don’t agree, the revolution to come might not be bloodless any more.
Thaimaan vallankaappaus saattaa johtaa vallankumoukseen
Vierailimme alkuviikosta Thaimaan lähetystössä Singaporessa selvittelemässä sotatilan mutkistamia viisumiasioita. Siellä kohdeltiin maahan pyrkiviä ulkomaalaisia pelon sekaisissa tunnelmissa pääsääntöisesti ala-arvoisesti. Lähetystön ulkomaalaisten ja toimittajien pelko sai meidät pohtimaan Thaimaan tilannetta hieman eri valossa kuin aiemmin.
Thaimaassa hiljattain tapahtunut sotilasvallankaappaus teki maasta sotilasdiktatuurin. Perustuslaki, sananvapaus, kokoontumisvapaus ja mediat on vaiennettu. Vain sotilasjuntan johtajan, diktaattori Sonthi Boonyaratkalin hyväksymiä mielipiteitä saa esittää joutumatta puoleksi vuodeksi vankilaan.
Vallankaappaus saattaa johtaa vallankumoukseen, sillä diktaattori on kumonnut perustuslain. Lisäksi uusi perustuslakiehdotus on lähinnä suuri illuusio. Se pitää diktaattorin edelleen vallan kahvassa perustettavasta siviilinukkehallinnosta huolimatta. Kuninkaan rooli vallankaappauksessa on edelleen vähintäänkin epäselvä. Mikäli diktaattorin väite siitä, että kuningas tukee vallankumousta pitää paikkaansa, on kyseessä monarkistinen vallankaappaus ja paluu kuninkaan yksinvaltiuteen. Jos taas väite on perätön ja kuningas on diktaattorin panttivankina, niin silloin kyseessä on monarkian kaatanut vallankaappaus. Toistaiseksi ainoa diktaattorin esittämä todiste kuninkaan tuesta on lyhyt videopätkä, jossa diktaattori kumartelee itsekseen kuninkaan kuvaa.
Vapauksien rajoittaminen ja opposition vaientaminen näyttää lupaavan ongelmia tulevaisuudessa, kun oppositio saa rivinsä kasaan ja alkaa toimimaan Thaksinin palauttamiseksi valtaan. Thaksin nautti aiempien vaalien perusteella kansan enemmistön suosiota erityisesti maaseudulla. Diktaattori Sonthi Boonyaratkal on syyttänyt entistä pääministeriä korruptiosta ja uhkaillut tätä tutkinnalla ja omaisuuden takavarikoinnilla. Tämän ja opposition vaientamisen on tarkoitus pitää Taksin kannattajineen aisoissa.
Ulkomaisten tv-asemien sensurointi, tekstiviestien estäminen sekä vaatimukset kansainväliselle medialle jättää Thaimaan sisäpolitiikka rauhaan kielivät ulkomailta tulevan painostuksen pelosta. Lähinaapurit eivät tilannetta kritisoi, sillä mailla on sanaton sopimus, jonka mukaan jokainen hoitaa omat asiansa. Lisäksi monet naapurivaltioista, mm. Singapore ja Burma, ovat itsekin diktatuureja. Molemmissa oppositio on tehty käytännössä laittomaksi.
Vallankaappaus on säästynyt toistaiseksi verisiltä mellakoilta. Mikäli tilanne kuitenkin johtaa vallankumoukseen, ne ovat tuskin vältettävissä.
Comments